Mui Nest moro!

Moikka. On ihan helkkarin kuuma tässä riippumatossa makoillessa, hikee pukkaa niin pirusti, tää käy melkein urheilusta. Vares- elokuvasta tuttua Tienvieren Jakkee lainaten: ”en mä jaksa on niin saatanan kuuma”. Katotaan miten pää toimii kirjottaa.

Viimeks kirjotellessa olin saapunut Saigoniin, Vietnamin pääkaupunkiin. Yhteisen kielen löytäminen tuntu tosi vaikeelta illalla kun kaupunkiin tupsahdin ja meinas hermot palaa. Oli tarkotus herätä aamulla ja pyöriä päivä Saigonissa ja loikata bussiin kohti Mui Ne- beachia. Mitä hel vettiä, hyvin nukutun yön jälkeen ei ollu paikallisten englanninkielen taito parantunu metrin vertaa, olin jossain Saigonin täkäläisten huudeilla jossa ei  ollu turisteja, eikä ketään joka puhu yli kolme sanaa suomee tai englantia. Skoottereiden määrä on aivan käsittämätön, tuntuu että jokaista ihmistä kohden on seittemän skootteria. Helvetinmoinen liikenne ja hektinen ilmapiiri, alko vituttamaan. Lähin mettästään bussiasemaa/lippupistettä joka löyty niinkin helposti kuin kolmessa tunnissa kahden skootterikyydin ja kahden paikallisbussin jälkeen. Tulipahan nähtyä Saigonia. Buukkasin lipun ja menin syömään, en ollu syöny koko päivänä, hirvee kiukku ja vitutus niin eikös siinä helvetin ravintolassa oo joku hinttitarjoilija joka tulee hieroon hartioita ja silitteleen hiuksia kun meikä syö! Voi miten kaveri kehu meikää, oli aivan ihastunu, anto vielä numeronsa ja pyysi soitteleen, laitan harkintaan. Miks muhun ihastuu homot ja seittemänkymppiset vaarit?

Pääsin bussiin ja soitin Jussille että tulee poimimaan mut kyliltä meidän äärettömän kireellä turbo-mopolla, joka on koko Vietnamin vanhin ja komein. Yllättäen Jussi ei älynny kattoo puhelintaan (torspo) ja sain pyöritellä peukaloita Jussia ootellessa. Jälleennäkemisen riemu oli lähes käsin kosketeltavissa kun kahden viikon erossa olon jälkeen kaksi yksinäistä sielua löysi taas toisensa, ilmassa oli taikaa, kevään tuoksua, tähtitaivas ja hyttysiä.

Mui Ne on mukava paikka. Voisin jopa harkita pysyvämpääkin asettumista tänne jos venäläisten määrä ei olis niin helvetillinen. Mistä näitä ryssiä oikein tulee??? Puolet kylteistäkin on venäjää ja Rubishkaja-pullot tyhjenee samalla kun molkotetaan sitä helvetin ärsyttävää kieltä. Kommunikoinnin muiden reissaajien kanssa kieltää ilmeisesti joku neuvostoliiton aikanen laki, en tiedä, mutta ryssät puhuu vaan ryssille. Kaiken huippu kun oltiin eilen illalla syömässä ja venattiin safkoja niin LIHAVA venäläinen joku 8-vuotias pullukka tulee ruinaan huikkaa mun limpparista! Mee helvettiin nulikka, mee pyytään rahaa vanhemmiltas! Ei se ymmärtäny (yllätys) yhtään englantia, olis pitäny olla Toni ”marsalkka” Jukaraisen isä Aki Jukarainen messissä ja kääriny Akin hihan ja näyttäny pojalle suomileijonaa, olis venäläinen kermaleivos älynny että näille kavereille ei vittuilla. En haluis leijua, mutta yks mun kaveri on myyny sohvan Suuri Seikkailu- Pasille (T. Jukarainen), ja sama kaveri käveli tampereella Treffit Pimeässä- Jarkkoa vastaan (T. Jukarainen).

Surffauksen löyty aivan uus kipinä täällä Mui Nessa, ja joka aamu ollaan käyty parin tunnin setti heittämässä aalloilla, rupee olemaan tatsi aika kohillaan. Bali oli niin perälävestä surffata koska Kuta on niin helvetin likanen biitsi, ja aivan täynnä jengiä. Neljänä päivänä putkeen ollaan oltu ainoot surffarit koko rannalla, on ollu lääniä missä reenata. Vähän onnistu koheltaankin ja pienen aivotärähdyksen poimimaan kun kolautin laudan kunnolla takaraivoon, näitä sattuu, mutta hampaat taitaa olla vielä tallella kaikki. Mutta komeesti alkaa pikkuhiljaa aallot totteleen komentajakapteeni Ollikaisen käskyjä.

Reeniä reeniä tiäräksää

Täällä olis ihan kivasti nähtävääkin, on kalastajakylää, white sand dyynejä, red sand dyynejä etc, niille on vaan niin helvetin raskas kiivetä, ja joka aamunen parin tunnin surffaus käy kyllä ihan kuntoilusta. Tosin kuntoilu ei olis yhtään pahitteeks, rupee pientä etureppua muodostaan ton löhöilyn, mässäilyn ja liikkumattomuuden seurauksena, mut jossain laulussahan lauletaan jotain ”reppu ja reissumies”? Vähän pystyy pötsiä aina keräämään, suomessa oottaa kuitenkin taas karu paluu arkeen kun velvollisuuteni SB Nepalin Tuhkimot Ry:n puheenjohtajana, rahastonhoitajana, juoksupoikana ja kenttäpoliisina saavat jatkua (oonko vielä tiimissä?), ja tiukka Tuhkimomainen ”kerran viikossa jos Lommo löytää sisäpelikenkänsä ja Aholalla ei oo saunavuoroo”- harjoittelumentaliteetti lähtee taas käyntiin. Ymmärsikö joku tän lauseen, mulla tekee vähän tiukkaa?

Mui Nen rantakadulla

Niin no käytiin me sinne punasen hiekan dyyneille kiipeemässäkin ja kuvia näpsimässä illan suussa, ihan komeetahan siellä oli. Iltasin ollaan käyty pelaamassa biljardia anniskeluravintoloissa ja lipastu olut tai kaks, tosin yks ilta venähti sinne aamu kuuteen, sillon ei päässy kasilta vielä surffaan, tuli vedettyä aika ohkaset siivut käärmeviinaa kämpillä, kiipes huppuun aika ryminällä, oli potkua enemmän kun Senssin kossuvissyssä. Pelattiin homopariskuntaakin vastaan Jussin kanssa biljardia ja mentiin vielä häviämään 2-1, kyllä otti koville. Tosin me oltiin aika huppelissa, puolustan sillä mun ja Jussin suoritusta.

Illan hämärissä bongattiin puskasta pullollinen kobraviinaa, mmm.

Dyyneillä hulluttelemassa

Ei tässä sen äkkinäisempää oo ehtiny touhuumaan, aamut aalloilla, päivät riippumatossa ja illat biljardia pelaamassa. Ja ihan pelkästään biljardin takia ollaan baarissa käyty, ei sen takia että siellä saa kaks bissee yhden hinnalla. Piti meidän mopoo vielä hehkuttaa, se on ihan maaginen museovehje, ja aina ykkösellä käyntiin, iha huikee peli! Jouduinhan mä muuten yks päivä käydä näyttään J.M Taavitsaiselle miten sitä minigolfia pelataan, puttikunto oli aika kova.

Meidän kaunokainen, vanha rouva.

Tässä tärkeimmät, alkuviikosta lähetään varmaan parisataa kilometriä pohjoseen Nha Trangiin, aika näyttää. Voisin loppuun vielä siteerata erittään hyvää henkilökohtaista ystävääni ja Facebook-kaveria seuraavanlaisella lausahduksella:

”Nyt on se hetki ku voi vittu naattia naattia naattia, hyvä hyvä suoritus Sihvoselta ja ennen kaikkee koko kärppäjoukkueelta” – Timo Jutila, Hockey Night, 2005