Mietteitä Toba järven rannalta

Onko se täydellinen aamu kun heräät töihin 6.30 raaputtamaan helvetilliseen pakkaseen auton lasista jäätä pois, ja loppupeleissä huomaat että ei se auto ees starttaa? No eihän se oo! Sen sijaan mä heräsin klo 11.40, vedin kamat niskaan ja astelin Toba järven Samosir saaren kadulle jossa lapset leikkii hymyssä suin, ja kun Jussin kanssa käveltiin ohi ja morotettiin niin jäbät halus että me viedään niitä ”kuukävelylle”, eli nostellaan ilmaan. Nyt siellä tietty naureskellaan porukalla että ”tais olla helvetin pieniä ja kevyitä lapsia jos säkin jaksoit nostaa”. No niin ne olikin, mutta niillä oli tosi hauskaa! Kaduilla kaikki hymyilee, jengi moikkaa sua, tulee jutulle... Täällä on väkisin hyvällä tuulella! Suomessa kun sanot jollekin ventovieraalle tyypille kadulla moro se epäilee sua jonkin sortin happopääks tai pirinistiks.

Tää on niin paljon makeempaa kun ykskään Thaimaan turistirysä jossa kaikki pyörii kolikon ympärillä ja kadut on täynnä kusettajia, pukukauppiaita ja kerjäläisiä. Täällä ei tuu ykskään touhupeppu nykimään hihasta, eikä kaupustelijat vainoo kaikenmaailman ”höpöhöpö”- roinansa kanssa. Sen lisäks paikallisen Batak- heimon naiset on äärettömän kaunista sorttia! Siis ihan yleisellä sektorilla, ei oo näkyny oikeestaan yhtään kunnon rosvosektoria, ja taso on pirun kova! Ja mikä parasta, jengi ei täällä hirveesti törmää vaaleisiin nuoriin miehiin, voin kertoo että tämänkin näköset kaverit joille länkkärimimmit nauraa on näillä markkinoilla kuumaa kamaa. Ei taida mimmit tietää että on olemassa myös oikeesti komeita länkkäreitä, voisin kuvitella kun tähän mestaan seilais paatti josta poistuis kaarti Suomen komeimpia kavereita, heitetään nyt vaikka Mikko Leppilampi, Markus Pöyhönen, Antti Kaikkonen, Toni Jukarainen ja Koskelan Väiski, siinä olis jätkillä pitkä liuta mimmejä mistä valita.

Tulipa lässyteltyä taas aika pehmosia. Ai mitäs me ollaan tehty? No, me otettiin parina päivänä skootterit alle ja lähettiin kiertelemään Samosirin saarta. Tiet oli kohtuu pieniä, mutta maisemat sitäkin komeempia. Olo oli kun bussikuskilla kun sai kokoajan olla lapa suorana vilkuttamassa jengille, hymyilin niin paljon että hampaat oli hyttysiä täynnä kun pysähdyttiin. Käytiin ziikaamassa hot springsejä, eli kuumia lähteitä (ne oli tosi kuumia oikeesti), ja heitettiin perus maaseuturundia ihan vaan pyöräkuumeen elvyttämiseks, se meinaan läheni jo neljääkymppiä.

Muuten ollaan otettu aika lepisti, ei suurta stressiä mistään, köllötelty riippumatossa, luettu Juha Vuorisen kaunokirjallisuutta ja syöty. Alkomahooliakaan ei oo tullu otettua yhtä kahta satunnaista iltakaljaa lukuun ottamatta. Eilen tuli vähän otettua, mutta oli hyvä syy!

Meidän viereinen rafla on perus ”family-busines” homma, eli siellä työskentelee kolme siskosta ja yks veli. 25-vuotias Las, ja 19-vuotias Ifi on osottautunu äärimmäisen mukaviks typyköiks, ja ollaan monet kerrat heitetty likkojen kaa vitsiä. No eilen päätin olla rohkee ja kysäsin lähtiskö likat pyörähtään paikallisessa sulkemisajan jälkeen. Ja kyllähän ne lähti. Mentiin paikalliseen Onnelaan, eli pieni tanssilattia, bilispöytä ja muutama pöytä sisällä ja muutama ulkona. Istuttiin ja juteltiin, siinä älys taas kuinka yllättävän hyvin sitä asiat on itellä vaikka sitä ei aina osaa arvostaa. Mimmit herää JOKA AAMU, 7 päivää viikossa klo 7, ja klo 8 aukee rafla. Sulkemisaika on klo 23, mutta niinkun eilenkin viimeset asiakkaat lähti vasta 00.00. Paskalla palkalla raataa helvetin kovaa duunia ja odottaa vaan että joku rikas länkkäri veis ne pois tästä oravanpyörästä. Vanhempi likoista, Las, on jo ihan hyvillä, sillä on joku 28-vuotias brittiurpo, rikas tietokonekoodari-äijä, näyttää vähän Martti Ahtisaaren ja Vesa-Matti Loirin risteytykseltä, joka vie sen Balille samaan aikaan kun me ollaan siellä, ja ne menee siellä naimisiin jonka jälkeen muuttaavat Australiaan. Ja tää Las on siis niin kaunis, mukava ja hyväkroppanen mimmi että huhhuh, ja sillä on sellanen rikas valas äijänä, on tää väärin! 19-vuotias Ifi ei jää pekkaa pahemmaks, ja on kyllä niin nätti tapaus, kelpais ihan kenelle tahansa! Tehtiin kyllä Jussin kanssa heti selväks että ollaan molemmat persaukisia paskaduunareita ja vielä rumimmasta päästä. Mutta mukavia likkoja kaikinpuolin!

Lässytin taas. Yks ilta oltiin bilistä hakkaamassa ja paikalle poukki pari rastapäätä heittään rystyä. No toinen kavereista oli Suomessa käynykin, Turussa ja Tampereella, ja osas muutaman sanan suomeekin. Toinen jampoista tunsi Madventures- sankarit Rikun ja Tunnan, ja kaiffari soitteleekin kitaraa vuonna 2002 kuvatussa ykköstuotantokauden ”Lake Toba” jaksossa. Päädyttiin toisen hepun omistamalle guest houselle, jossa esiin kaivettiin tietty kitara, bongorummut ja joku lyömäsoitin jota oli helppo soittaa, mä otin siis sen. Suureks hämmästykseks kaverit alko soittamaan Zen Cafen Todella kaunista! No mikä sen hienompaa, yhteislaulut käyntiin vaan! Tuli sitä vedettyä vähän Guns and Rosesia ja muutakin, mutta sitten unten maille.

Tulipa taas tekstiä, toivottavasti ees joku jaksaa lukee. Pari nopeeta vielä putkahti mieleen! Nähtiin villisika! Ja sit yks helvetin pelottava homma, lähettiin syömään yks ilta, Jussilla valkonen paita päällä, MITÄ IHMETTÄ!!! Lepakko hyökkäs meidän kimppuun! Jumaliste että ravattiin kun päättömät kanat ja meikä aivan paniikissa! Täällä on muuten laillista syödä/ostaa/myydä näitä paikallisia sieniä, täähän on alunperin melkonen ”hippiparatiisi” kaiken maailman sienien ja kasviensa ansiosta. Täällä siis myydään ”Magic Mushroomeja” ihan laillisesti melkein jokasessa puljussa. Niistä tehdään vaikka mitä keittoja, pirtelöitä ja pitsoja. Parempi jättää ehkä testaamatta. Ehkä.

Anteeks.

Osku