Hypättiin botskiin ja tavattiin 27-vuotias Peter suoraan United Kingdomista, eli sieltä saarivaltiosta jossa kaikki tykkää jalkapallosta enemmän ku omasta muijasta. Peter oli poikkeus. Sillä ei ollut muijaa, mutta futiksesta tykkäs helvetisti, eli juttua riitti. Huuli lensi kun spitaalisten pikkujouluissa konsanaan, ja päätettiin ottaa Peterin kanssa kimppataksi Parapatin satamasta Medaniin. Viiden tunnin matka kului yllättävän helposti, ja Peterin sähäkästä matkaoppaasta katottiin vielä yhteinen majotus ja päätettiin mennä porukalla syömään. Okei nyt tää alkaa kuulostaan jo kohtuu homoeroottiselta rakkaustarinalta, otetaan siis nainen mukaan kuvioihin.
Pyörittiin Medanin keskustassa ilta 7 aikaan kohtuu turistin näkösenä, Medan on siis aika iso city, Indonesian 3. suurin, kun meidän luokse käppäilee ehkä 147cm ja 38kg tytteli. Ensireaktio oli että ”voi hellanlettas, onks sun isi hukkunu, me autetaan sua”, mutta ennenkun ehdin suutani avata mimmi alko sylkeen juttua kun kovempikin vitsin vääntäjä. Mimmi neuvo meille hyvän raflan ja lähti vielä saatille. No sit se jäi kumminki istumaan meidän kanssa ja rupateltiin, muikkelin nimi on Angel, ikää 24-vuotta jota ei kyllä uskois, koska se oli oikeesti niin vauvelin kokonen. Angel kysy mikä on homman nimi, ja selitettiin että aamulla lähetää lentokenttää kohti, Peterin lento lähti 8.30 Jakartaan, ja meillä 9.10 Kuala Lumpuriin (Kiitos Remonttipalvelu Marko Koskelan Mastercard), eli otetaan aamulla kimppataksi hotellilta kentälle. Okei, mimmi lupas että tulee aamulla taksin kanssa meidän hotellille 6.30 ja saattaa meidän kentälle? Mietittiin et mitä helvettiä, onks se tosissaan. Peter pihvas iltaoluset vielä hotellilla ja aateltii et nähään aamulla 6.30 aulassa oli taksia tai ei.
Alkavasta yöstä vois kirjottaa kokonaan oman blogin, se oli helvetillinen. Mentiin nukkumaan n. klo 00.00. Kämpässä ei ollu ilmastointia, vaan jouduttiin pitään ikkunaa auki et saatais happee. Huoneessa piti olla ”fani”, eli tuuletin katossa. No, fanihan oli sellanen koko Aasian pienin pöytätuuletin jota myydään honkkarissa tarjoushintaan 4,90€, ja jota ei a) pystynyt virittään mihinkään ja b) se oli aivan paska. No, kyllä yks yö tässä menee, tästä ei oo kun 5-6km lentokentälle. Kun päivällä etittiin raflaa, katottiin et onpa meidän hostelli komeella paikalla kun on noin hieno rakennus vieressä. Eikä se mikä tahansa rakennus ollukaan! Ensinnäkin, koska jouduttiin pitämään ikkunaa auki, kämppä oli helvetin kuuma ja AIVAN TÄYNNÄ HYTTYSIÄ JA MOSKIITTOJA, JUMALAUTA MÄ OON PAUKAMILLA! Juuri ja juuri kun sai unen päästä kiinni joskus puoli kolme niin tämä viereinen helvetin iso ja hieno rakennus laittaa sellasen sirkuksen pystyyn että oksat pois omenapiirakasta! Perkele, se oli koko Medanin suurin moskeija, ja noiden islamin-uskosten pyhä temppeli alotti sellasen saatanan joikaamisen että olin kiskoo pääni irti! Nukuin earit korvissa, mutta se meteli oli niin helvetillinen ettei mitään saumaa nukkua! Ihme että oli halpa hostelli! Jussi nauhottikin tuota joikaamista vittuuksissaan kun ei saanut nukuttua, ääninauhaa mahdollisesti julkaistaan tapahtuneesta myöhemmin (?). No, onneks meteli kesti vain 2,5 tuntia, eli päättyi jo aamulla 5.30, eli puoli tuntia ennen herätystä! Kyllä mua niin vitutti, ja niin vitutti Jussia ja Peteriäkin!
Aivan paukamilla unettoman yön jälkeen aulassa oli päivän ensimmäinen positiivinen yllätys. Angel ja taksi! Mikähän mimmi tää oikeen oli, haluaako se ryöstää vai raiskata meidät, vai miks se lähtee vapaaehtosesti saattamaan meitä lentokentälle? Toivoin hiljaa mielessä että raiskais ennemmin, koska rahat on muutenkin tiukalla, ja äiti sano että ennen lähtöö että ”älä vahingossakaan soita ja kysy rahaa lainaan vaikka mikä tulis”, eikä Angel ollut yhtään hassumman näkönen pakkaus.
Peter hyppäs koneeseensa ja jäätiin Jussin ja Angelin kaa venaamaan meidän lentoo. Lähettiin Jussin kanssa vessaan ja mimmi vahti meidän kamoja, todettiin vaan Jussin kanssa että tarvii tutkia rinkat ennen koneeseen lähtöö ettei se laittanu mitään parin kilon heroiini-pussukkaa matkaevääks. Eipä ollut, hypättiin koneeseen, heipat Angelille ja Malesiaa kohti!
Kuala Lumpurissa paikallinen ”taksikuski” Hans Lankari otti meidät kyytiinsä ja lähti kiikuttamaan hotellia kohti. Jäätiin pois, maksettiin, mutta kaveri perkele lyöttäyty meidän seuraan. Eka hotelli oli kallis, joten käveltiin seuraavaan, ja kaveri tulee messissä. Vielä paskempi kun edellinen, katotaan vielä seuraava. Ja mitä, tää arjen sankari jätti taksinsa jalkakäytävälle ja valittee meidän kanssa mieluista hotellia! Teki mieli sanoo että luiki ny helvettiin siitä vainoomasta, mutta ei kehdannu. Lopulta löydettiin hotelli, taksikuski istuskeli aulassa, ja kärpän lailla singahdettiin hissiin ja äkkiä huoneeseen ja oven 14 eri lukkoo niin tiukasti kiinni että kaveri ei tänne enää seuraa. In your face Hans!
Meinattiin joutua vielä ottamaan Pirkanmaa vs.Bronx painimatsi kun baarissa joku mokkamuna yritti ottaa kuvaa ja pakitti Jussin syliin, yöntimon britti-kaveri nappas Jussin perään lähteneen kaverin mutta kivitalon kokonen isoveli rynni voimalla kohti Jussia. Jussi pyysi heti aluks anteeks ettei tulis mitään hässäkkää, mutta ei näköjään riittänyt. Menin väliin ennen kun tää kuulantyöntäjä kiskoo Jussin pään irti, ja sanoin että "sorry for my friend, it was an accident", mutta 1,5 päätä isompi jamppa otti mua päästä kiinni ja kyykisti mun korkeudelle ja huusi mun korvaan "HE IS MY BROTHER!". No vittu hii is mai frend ja se oli vahinko, pystykkö rauhottuun! Oli kohtuu orpo olo kun seisoin kahden ison ja vihasen neekerin ja yhden britti-urpon ympäröimänä jotka vaati meidän päitä vadille. Tilanne onneks rauhottu ja päästiin jatkamaan matkaa, vähän kyllä kuumotti.
Huomenna matka jatkuu kohti Balin aaltoja, tiedossa surffausta ja levyttelyä. Suomessakin tuntuu tapahtuvan aika helvetisti kun Martinan ja Hunksi-Eskon eropuinti keikkuu kohta toistaviikkoo Iltalehden luetuimmissa. Hajoilkaa siihen!
 |
| Lake Toba ja levännyt Oskari |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti