Toballa on kivvaa ja kommeeta!

Bangkok on vähän niinku Turku. Sieltä on aina kiva lähtee pois. Vietettiin aika huuruiset pari iltaa kun saatiin miesvahvuuteen mukaan pari suomalaista kesähessua, Ville ”voittaja” Arponen ja Riku ”tohtori” Litmanen. Äärimmäisen mukavia ja komeita kavereita. Kaljahommiks se tietysti meni mutta sama sen väliä, muutama Changitorni tuli ryystettyä ja vesipiippua tuli imuteltua, sitten vähän opettaan täkäläisille miten laitetaan jalalla koreesti yökerhossa. Törmättiin muutamaan finski-muijaan, jotka oli VÄHÄN raskaita, suoraan stadist tiätsä, niin coolia kun voi vaan olla, kyllä oli luojan lykky että jäivät Bangkokii.

Puhetta oli ollu että sillon kun on siirtyminen paikasta toiseen ei otettais muljua edellisenä iltana, taas huomas minkä takia. Aamu alkoi komeesti, nukuin hotellissa ja puhelin pirisee, no respastahan sieltä kilauteltiin että tunti sitten oli check-outti. Non nii, ja missähän Jussi painaltaa. Jossain hämäräporukassa helvetin kaukana hotellilta pankkikortti hukassa rahattomana. Great! Jatkoin unia ja sieltähän se sankari sitten saapui monen mutkan kautta. Hotellista pihalle ja kohti lentokenttää. Meinattiin ohimennen myöhästyä vielä lennolta, mutta kyllähän ystävälliset Air Asian typykät meitä odotteli. Perseet penkkiin ja kohti Medania.

Medanissa kaivattiin johtajaratkasuja, joita irtos kahdelta väsyneeltä ja krapulaiselta suomijuntilta taas ihan yllinkyllin, kello oli yheksän illalla. Jäädäänkö Medaniin yöks vai painellaanko samaan syssyyn Toballe. Medanilta on tänne Toballe vielä vähän matkaa, taksi olis lähteny rapealla 70$. No thanks. Hypättiin Indonesialaisen häntäheikin kyytiin joka heitti meidät ”bussi-asemalle”, josta lähti 11 hengen minibussi kohti Tobaa. Oltiin jo kusta hunajaa kun huomattiin että meidän lisäks kyydissa oli vaan 3 muuta. Matkaan lähdettiin torvet soiden mutta sitten pysähdyttiin ja kyytiin hyppäs pari lisäkaveria. 11 hengen minibussi muutettiin 16 hengen bussiks, tilaa oli noin 23cm per perse, ja matkaa 4½ tuntia. Sillon tuntu mopovuosien ”pystyykö monkkaria ajamaan kolmepäällä”- leikit yllättävänkin helpolta. Kukaan ei puhunut eikä ymmärtänyt sanaakaan englantia, melkosta vitsiä lensi siis koko matkan. Onneks radiosta tuli listahittejä, mm. Celine Dionia ja Elton Johnia, pystyttiin ainakin laulaan porukalla.

Toballe saavuttiin 3 aikaan yöllä, bussi tiputti meidän pois ja oltiin kohtuu orpona Toban pimeillä ja autioilla kujilla. Nähtiin onneks jotain jengiä, ja muutama muukin porukka ja kysyttiin tietä. Äijät pyöritteli päätään kerta toisensa jälkeen, jengi ei oikeesti osaa yhtään englantia! Käytin kaikki kielitaitoni saamesta saksan kautta savoon, Jussi heitti viittomakieltä mutta ei! Käytiin kolmesta mestasta kysymässä yösijaa, kaikki täynnä tai aivan helvetin kalliita. Pyörittiin 5 asti aamulla rinkat ja reput selässä niin turistin näkösenä kun voi vaan pyöriä. Ohi ajeli kaikenlaista jengiä, ja nostin peukun pystyyn ja päädyttiin täkäläisten seuraan jonkinlaiseen kulkuvälineeseen joka lähti ajamaan ihan hevon perseeseen. Jäätiin 8 kilometrin jälkeen pois ja käveltiin johkin hotelliin, josta saatiin vihdoin 7 aikaan aamulla taksi satamaan, hypättiin botskiin ja tultiin tähän Samosiron saarelle. Taas pyörittiin ja etittiin kivan näköstä bungalowia, ja sehän löyty heti 9 aamulla, tosin huone saatiin vasta klo 11 koska oli täyttä. Kyllä uni maitto.

Nyt kuitenkin turvallisesti riippumatossa köllötelty päivä, tarvii ottaa pari päivää puhtaasti helppoo että jaksaa taas. Onneks on aikaa. Tää on muuten ihan helkkarin komee paikka, tarvii muutama kuva räpsiä muistoks. Tässä oli joskus vuosia sitten tulivuori joka räjähti atomeiks ja muodosti hirveen kokosen kuopan, paikottain 500 metri syvä. Mahtuu polskimaan. Huomenna skootterit alle ja saarta kiertelemään, hommattiin maanantaiks lentoliput Kuala Lumpurista Balille, täällä levytellään varmaan perjantaihin asti, kattoo jos vaikka elämä voittais vielä. Tulipa paljon tekstiä ja vähän asiaa, laitetaan väsymyksen piikkiin.

Rakkain terveisin Osku