Otsake.

Terve!

Vastoin kaikkia odotuksia, sydän hakkaa yhä rinnassa Full Moon- kekkereiden jälkeenkin. Ja seuraavat kolme päivää hakkaskin aika helvetin kovaa. Perjantaina käytiin ottaa vähä alkulämpöö muutamalla viski-ämpärillä, haistelemassa tunnelmaa, tulihan sekin päätyyn asti vedettyä. Oltiin kunnon kansainvälisellä porukalla, oli 8 opiskelijaa Bangkokista, yks kanukki, saksalainen mimmi, pari jamppaa portugalista ja kermana kakun päällä pari härmäläistä junttia. Lauantaina todella huonosti nukutun (mutta hyvin oksennetun) yön jälkeen tuntu todella vaikeelta lähtee enää lauantaina muljutteleen, kyllä se sellasen krapulan pukkas toi täkäläinen viski. Jostain sai kuitenkin tatsin päälle, ja hypättiin taksiin kohti Täydenkuun kemuja. Ai nii, viskipäissäni perjantaina raapasin helvetin syvän haavan jalkaan jossain rannalla, nyt ollaan kädet ristissä laulettu virsiä ettei tuu mitään pöpöjä! Onneks thaikkutytöt hoiti mua ja paketoi mun jalkani, ei tarttenu tohtorille lähtee.

Kemut oli niin helvetin isot, että sitä oli ees vaikee käsittää! En oo ikinä nähny niin paljon jengiä samassa paikassa, ja vaikka ranta oli iso, liikkuminen oli helkkarin vaikeeta, saati tanssiminen, jota tuli tietty harrastettua isosti ja kovasti. Kyllä sitä viskiä tuli sen verran lipiteltyä että rohkenin kokeileen ”tulensylkemistä”. Kommeet lieskat sieltä tulikin, bensa maistu vaan suussa aika helvetin kauan. Aamuyöstä ranta täyttyy sammuneista juhlijoista joita ryöstetään ja naisia raiskataan, kovaa peliä Bostonissa. En saanu Jutila-rusketusta, mutta onneks bodypaintti korvas saman asian, joten sain komeen Jutin selkään numeron kera, ja masuun vielä iso SUOMI teksti. Tuli siellä Selänteen Teemukin A-rinnassa vastaan, ja Koivun Sakke vanhana loppasuuna. Mestaruusjuhlat oli siis taattu! En unohtanut myöskään suomalaisia ystäviäni juhlahumussa, vaan otin koko oikeaan käteeni tekstin RMK, eli Remonttipalvelu Marko Koskela. Pieni mainonnan sana tähän väliin jos sallitte: Kodin keittiö- ja kylpyhuone remontit, tapetointi ja maalaustyöt ynnä muut kodinremontit ammattitaidolla, luotettavasti ja nopeasti http://www.remonttipalvelumk.fi/

Ossi ja saaren suurin lieska!

Maanantaina oli tarkotus hypätä botskiin ja vaihtaa saarta 70km pohjoseen, sukellus-paratiisi Ko Taolle, mutta ei saatu mattimyöhäsinä enää lippuja, joten lähettiin läiskiin golffia ja jäätiin sataman lähelle yöks. Ruokatorilla käytiin maistelemassa taas uutuuksia, tänään oli vuorossa chicken fingereitä ja sushia. Kanan jalat oli lähinnä luuta ja rustoo, ihan ok makusta, sushi oli hyvää, mutta takaportin tietona kuultiin että edes paikalliset ei uskalla syödä sitä, heittää kuulemma melkosen raippölin, sitä odotellesa.Saatiin koko Kaakkois-Aasian kovin sänky, joten paskasti nukuttujen öiden putki sai hyvää jatkoa, varsinkin kun Jussi pyörii unissaan kun ryssä anttilassa ja tuntu sille että Jussi ei aio odotella saaren vaihtamista aamuun saakka. Saatiin sitten liput tiistaille ja hypättiin aamulla paatille ja hurautettiin tänne.

Kanan varpaita.

Sushi ja kansantanssi kokeiltu.

No nii, nukkumisesta tulikin apropoo (miten se kirjotetaan?) mieleen mun hirveet painajaiset! Timo Jutilaa ei oo näkyny enää unissa, mutta tilalle on tullu hirveet kotiinpaluu-painajaiset! Mä oon nähny neljä tai viis kertaa jo sellasta unta että oon takas suomessa, hirvee paniikki kaikesta, on kylmä ja kaikki on paskaa! Ekalla kerralla uni oli sellanen että Jussilla tuli riitaa muijansa kanssa, joten hypättiin koneeseen ja tultiin selvittään asia ja tultiin takas. Viimesin uni oli sellanen että soitin Runsaan Teemulle että tuu hakeen mua lentokentältä, sit ajettiin Kalevan Prismalle Koskelaa morjestaan, mä vaan itkin kokoajan jälleennäkemisen ilosta, ja kaipuusta takas Aasiaan. Vittu mitä liskounia!

Liskoista taas tulikin mieleeni meidän tän hetkinen majotus. Paikka on upeella merinäköalalla, todella halpa 3e/naama/yö, mutta meidän vessassa vois kuvata Ylen Avara luonto- ohjelmaa. Jussi oli eilen menossa suihkuun, niin samanlainen saatanan hirviöhämähäkki kiipeilee seinässä, vanha tuttu Balilta! Hätyyteltiin hämyheikki helvettiin meidän kämpästä, ja tänä aamuna aamuvirtsaa suorittaessani bongasin n.35cm pitkän sinisen liskon vessan katosta! Meillä on aika paljon aukkoja tonne meidän bungalowiin, mutta se tuo lähinnä tyylikkyyttä tähän touhuun! Vessassa käynti tosiaan vaan kestää mulla vähän pidempään nykyään koska joudun tutkimaan vessan aika tarkasti ennen asiointia.

Taon satamassa hypättiin lavataksiin, jossa tutustuttiin kovan luokan mimmiin suoraan sieltä maasta mistä tulee sanonta ”tasaista kuin Sveitsissä”. Perheen välkyimmät löysikin jo oikean maan, eli Sveitsin. Mimmi on musta kuin yö, Surani nimeltään, mutta siihenkin löyty vastaus. Mimmi on asunut ensimmäiset 11 vuotta Sri Lankassa, josta hänen äiteensä on kotosin. Typy on ollu ns. RTW, eli Round The World- matkalla jo 7 kuukauden ajan, tullu läpi Jamaican, Kuuban, jostain päin Jenkkejä Australian kautta Aasiaan. Muija on melkonen persoona, tosi mukava, huoleton ja sosiaalinen persoona, ollaan sen kanssa hengailtu aika paljon. On se rikkautta tutustua uusiin ihmisiin, suosittelen lämmöllä! Tänään (torstaina) Surani tuli aamulla koputteleen bungalowille ja Jussi oli lähteny jo, jouduin meneen avaamaan. Surani oli hädissään kun sillä oli samanlainen tappajahämy kämpässään, totesin vaan että nyt tulit kyllä väärältä kaverilta apua kysymään. No tottakai menin kattomaan kun joku muu sen hunttas sieltä.

Meidän bungalowin vieressä paikan omistaja hitsaili eilen illalla apurinsa kanssa prätkään sivuvaunua. Siihen tuli sitten vanhempi länsimaalanen mies touhua ihmettelemään. Jussin kanssa katteltiin riippumatoissa sankarin touhuja, ja just kun olin avaamassa suuta ja sanomassa että ”siinä on kaveri tullu kovalla itseluottamuksella muutaman kaljan jälkeen antaan vinkkejä paikallisille”, niin äijä avaa suunsa ja kysyy ”onko pojilla pitkä reissu”. Pienen hämmennyksen jälkeen tokastiin että joo, ohan tässä hetki vielä. Oli perkele finski! Ja hyvä äijä olikin, melkonen loppasuu suoraan Keravalta, saanu vaimonsakin lähteen reissuun, on ollu tässä 4 kuukautta ja huomenna koittaa kotiinpaluu. Äijä anto hyviä vinkkejä snorklaukseen, joku laivanhylky olis tossa muutaman sadan metrin päässä, ja hyvä riuttahaiden bongauspaikka löytyy kans puolen kilsan päästä. Mestari anto hyvän vinkin haiden haalimiseen: ottaa puolen litran tyhjän muovipullon veden alle ja sitä puristelee, siitä hait ärsyyntyy ja ne rupee kiertään ympyrää sun alla. Todennäkösesti meidän naamat vitutti tätä äijää, ja anto varman vinkin miten pääsee hengestään, mutta huomenna käydään kokeileen. Pitkät pätkät turistiin mestarin kanssa, oli hyvä äijä!

Kaveri vuosien takaa laitto myös viestiä että on samaan aikaan Taolla, ja tänään kun oltiin syömässä niin Akselihan se siellä taapertaa rannalla sukelluspuku päällä. Menin siinä sitten Aksua morottaan ja heittään rystyt. Käytiin me siinä Aksun kanssa hiivat lipasemassa, nehän nyt uppos taas ihan ylähuuleen. Akselin voi kotisohvalta bongata Subilla pyörivästä Top Chef- ohjelmasta, jossa mestarikokki niittää kovaa mainetta ”leppoisan herkkuperseen” imagolla. Go Axl!

Sellanen homma vielä että tulin juuri ulkoa, ja vessasta löytyi sama sinien lisko, ja katossa ISO hämähäkki. Nimimerkillä ”kakalla ei ole kivaa”.

Seuraavat päivät kuluukin tässä uusia eläimiä paskahuussista bongatessa, snorklatessa, syödessä ja tietty tarvii muistaa levätä välillä, eli riippumatossa. Jussi jatkaa tänään matkaansa Bangkokin kautta Pattayalle isäänsä morjestaan, mä jään tänne vielä muutamaks päiväk. Vuokrasin mönkijän hätäpäiten, lähetään sveitsitär-srilankalais vahvistuksen kanssa kattelee mitä täältä saarelta oikein löytyy. Taon jälkeen lähden keräileen maapisteitä raa’asta ja julmasta luvattomien aseiden ja korruption kehdosta, Kambodzasta. Jussin kanssa törmätään varmaan Vietnamissa tai viimestään Laosissa. Time will tell!

Näkemiin ja kuulemiin,

 

Huomaa epäonnistuneen rusketuksen jättämä palanut iho numeron ympärillä.

rauhan ja rakkauden suurlähettiläs Mikko Oskari Jutila

Silirimpsis sileät tiet

Aurinko laskee ja on taas tarinoinnin aika. Juttua tulee sekalaisessa järjestyksessä ja miten mieleen juolahtaa, katotaan miten tässä käy. Tiet ei oo muuten hirveen sileitä, kovana mopoköllinä painoin hirveetä kyytiä eilen monttuun ja takavalo jäi matkalle. Vasta reissun toinen korjaamoreissu siis edessä.

Elämän suurimpia nautintoja on syöminen. Siitä nauttimiseen äärimmäisen hyvä paikka on Aasia. Ruokaa on tarjolla joka paikassa, paljon, halvalla, ja jokaiseen makuun. Käytiin mopoiluretkellä koko saaren ympäri yks päivä, ja löydettiin helkkarin hyvä ruokatori, jossa on ruokakärryjä ja tarjontaa joka lähtöön. Löysin itsestäni kauan piilossa pysyneen merenelävien ystävän, kun maistoin grillattua mustekalaa ja friteerattuja (?) ISOJA katkarapuja! Makheimmillaan kun on hyvvää! Siihen kylkeen vähän kana- ja possuvartaita, täkäläisiä kevätrullia, ja curry-kana-riisisettiä, kyllä masu kiittää! Jälkiruoaks tuore hedelmäshake tai pala suklaakakkua, ja koko komeudelle hintaa tulee 4-4,5 euroa, kyllä on mukavaa! Joo ja helkkari ku meinas unohtua, söin elämäni parasta kalaa rannalla, red snapperia, suosittelen lämmöllä!

Mä en tiedä mikä helvetin hihhuli musta on tulossa. Mä oon alkanut nauttimaan pienistä asioista, mikä on siis vaan hyvä, mutta en oo koskaan pitäny niin kummosena istua rotvallin reunalla ja ihmetellä maailman menoo ja ohikulkevia ihmisiä. Nyt sekin tuntuu äärettömän hienolta ja mukavalta! Elämä on niin kovin hektistä oravanpyörässä kulkemista, aina on kiire, eikä oo aikaa istua alas ja kattella mitä ympärillä tapahtuu. Ei oo Tampereella tullu istuttua puiston penkillä muuten vaan ja katteltua ympärille. Varsinkaan helmikuussa 25 asteen pakkasessa. On hienoo kun on vaan aikaa, ei oo kiire töihin eikä kouluun, voi vaan olla! Mä oon aina tykänny Pasila-sarjan Pekka Routalemmestä, ja nyt mä jopa ymmärrän että pienetkin asiat voi olla hyvin jänniä. Niinkun Pekka sanoo, perinteinen muoviämpärikään ei oo pelkkä muoviämpäri, se on jännä muoviämpäri!

Otin noi kiintiö-lässytykset heti kärkeen niin voi siirtyä taas oikeisiin asioihin. Reilun kuukauden urheilemattomuus sai tänään päätöksen kun tutkapari Taavitsainen-Ollikainen hurautti Ko Phanganin golf-rangelle vähän draivia reenailemaan. Tunnin verran siinä lätkittiin, ja pitihän se arvata ettei olis kannattanu. Mulla tuli rakko sormeen! Nyt mulla on kaikki ammattiurheilijan taudit mitkä voi olla, tenniskyynärpää, hyppääjän polvi, kehonrakentajan selkä, esteratsastajan reidet ja tuoreimpana golffarin sormi. Mitähän vielä! Rautanelkku sai sellasta kyytiä meikän käsissä että oli äijät ihmeissään!

Duracell-päissämme saatiin pirun hyvä idea lähtee trekkailemaan! Ko Phanganin korkein kohta, Khao Rak, on 627 metriä korkee, ja sinnehän meidän oli pakko päästä. Rapistunut peruskunto oli hyvä laittaa pikku testiin. Oltiin varmoja että ei me sinne tulla pääseen, mutta käydään kokeileen. Sovittiin että jos päästään niin haetaan viskileka ja palkitaan ittemme. Kiipeilykengät (Adidaksen superstarat) tiukasti jalkaan ja on the road! Kuolemaa uhaten lähtivät pojat matkaan keskelle viidakkoa gorillojen, myrkkyhämähäkkien, krokotiilien ja valkohaiden keskelle. Maasto oli välillä aika vittumaista kulkee, mutta kovanluokan kiipeilijöinä vajaan 1,5 tunnin kapuaminen palkittiin ja saavutettiin huippu. Kyllä oli hymy herkässä! Olin niin paskana, väsyny ja nälkänen, mutta oli se komeeta! Näpättiin pari fotoo, ja valuttiin alas, reissun urheilusuoritus numero 2. oli siis tehty! ps. juotiin myös se viskileka...

Huipulla tuulee

Suurena koiraihmisenä olen saanut nauttia näiden karvaisten tovereiden letkeästä seurasta Aasian auringon alla. Tosin Balilla koirat oli helvetin kapisen näkösiä ja kantaa vesikauhua, mutta täällä on sulosia karvakuonoja kylillä ja rannoilla, joita jopa hoidetaan ja ruokitaan. Meillä on myös oma koira, Rekku, joka tulee meidän terassille iltasin ihmettelemään meidän touhuja. Tosi miellyttävä tyyppi! Tosin tänään tuli ensimmäinen riita Rekun kanssa kun oltiin rannalla heittelemässä frisbeetä ja Rekku halus mukaan, niin eikös se saatanan loppasuu ottanu kiekon ja lähteny karkuun! Aikamme kun Rekun perässä juostiin saatiin kiekko takas ja komennettin Rekku vaihtoon häpeemään. Kun lopetettiin ei ees moikattu Rekulle joka tietty odotti et tullaan silittämään rannalla makoilevaa hurttaa, sovittiin ettei ees katota Rekkua kohti, ollaan nyt siis vihoissa.

Osku ja Rekku

Sain myös komeen vision yks ilta riippumatossa ihmetellessäni. Tulevat Full Moon- juhlat lähestyy, ja perussuomalaiseen tyyliin jotain hölmööhän sinne tarvii keksiä. No päätettiin että ne on meille MM-1995 mestaruusjuhlat, ja hommaan selkään Timo Jutilan ”pelipaita-rusketuksen”, eli askartelin paperista JUTILAn, ja jeesusteipillä iso vitonen selkään. Sitten rannalle köllimään ja Jussi rasvas selän, asetteli kirjaimet ja teki numeron teipistä ja kaikki näytti hyvältä. Pari tuntia kun siinä pilvettömän taivaan alla olin köllinyt tuntu että selkä on tulessa, aattelin että nyt saa perkele riittää. Katoin selkää peilistä, ja huomas taas paljonko pysty antamaan Jussille vastuullisia tehtäviä! Mun selkä oli rasvattu niin helvetin huonosti että ei mitään rajaa, ja nyt puolet mun selästä on palanu aivan punaseks ja perkeleen kipeeks, koko touhu meni taas aivan reisille! Ei tuu mestaruusjuhlia ainakaan pelipaita selässä.

Koirista tulikin vielä mieleeni kun yks ilta ajeltiin pimeessä kylänraittia kotia kohti, ja tiethän täällä siis on aivan paskoja, kuoppasia ja liukkaita, niin eikös perkele yhden mutkan takana keskellä tietä pari koiraa oli justiinsa laittanu hommat käyntiin, eli siis harrastivat ”lihaisia iloja” keskellä tietä! Hyvä ettei päälle ajettu, olis siinä ollu taas kerrottavaa. ”Joo tossa törmättiin pariin nussivaan koiraan, ei siinä pahasti käyny...”

Tänään edessä täydenkuun kekkerit siis, jos vielä henki pihisee niiden jälkeen niin raportoin miten kemut meni. Ei nyt tuu mitään äkkinäistä enää mieleen. Joten lopetan. Loppu.

-Oscu

Banaanipannukakkuja ja Ko Phangan

Bangkokin metropoliin väsyneet ja saastaiset matkamiehet saapuivat Keskiviikko-aamuna Balin sannoilta. Tavotteena oli päästä jatkamaan matkaa viimeistään parin päivän levon jälkeen, koska Bangkokin tuntien siellä menee melkein aina hommat kaljan juontiin, on se Changi vaan niin hyvää. Vaan miten kävikään? Syntiset reissumiehet ottivat suunnaksi Bangkokin ensimmäisen temppelin, ja suorittivat henkisen puhdistautumisen paikalliseen tyyliin syvässä hiljaisuudessa, harmonisen musiikin soidessa taustalla. Fyysinen puhdistautuminen hoidettiin sitten suihkussa himassa. Temppelivisiitin jälkeen pitäis onnettaren olla puolella, eikä isompia murheita ole sattunutkaan.

Lentomatkustus ei oo vielä kertaakaan menny ihan nappiin meillä. Aina on jotain sanomista lipuista, repuista, rinkoista, passeista, viisumeista tai jostain ihan muusta. Eikä tää kerta ollu poikkeus. Oltiin vaihteeks vähän myöhässä, ja hirveellä kiireellä check iniin ja kohti porttia niin meiltä aletaan periin jotain perkeleen maksuja! Teki mieli alkaa mähinöimään mutta koska olin väsynyt ja nälkäinen (ja vartijat helvetin isoja) päätettii et nyt kiireellä (au)tomaattia ettimään. Sieltä se jostain löyty ja munat vaahdoten portille ja koneeseen. Onneks oli lento myöhässä, joten selvittiin tästäkin, ollaan päälliköitä! Lennolla viihdytettiin itteemme kirjottamalla kaikkee hölmöö maahantulokortteihin, ja sanomistahan siitäkin tuli sitten Thaimaan päässä kun ei meidän lentoo löytyny koneelta.

Kuosittumisen jälkeen oli aika alkaa metsästämään Chinatownista pientä ”Little Indiaa”, josta villien huhujen mukaan saisi rahaa vastaan hommattua intialaista nuuskaa, eli Khainia. Pienen bussiajelun, vähän isomman tuk tuk- ajelun ja helvetinmoisen ”sormi suussa”- pyörimisen jälkeen löydettiinkin tätä ihmeainetta, ja voin sanoo että kyllä ruotsalainen pikkuveli kalpenee tän tavaran rinnalla, on kohtuu jäykkää tavaraa!

Saatiin buukattua bussi+lauttaliput tänne Ko Phanganin saarelle ilman oluen antamaa itsevarmuutta, ja hypättiin bussiin. Edessä 12 tuntia bussissa istumista, vähän syletti! Mun edessä istuva brittilikka nykäs vielä penkin täysin ala-asentoon, eli suoraan mun syliini, laitto oikein saatana silmälaput ja korvatulpat ja kaivo tyynyn esiin, päätti että hän ainakin nukkuu hyvin koko matkan! Tässä vaiheessa mulle selvis että edessä on täysin unettomat ja tuskaset 12 tuntia. Noin 11,5 tuntia tosta ajasta mietin erilaisia keinoja tän muijan nylkemiseen. Kengännauhoilla kuristaminen nousi vahvaks ykköseks, mutta säästin kuitenkin mimmin hengen. Tällä kerralla! Vittu kun osuis vielä kerran samaan bussiin...

Seiskalta aamulla oltiin viimein perillä, ja odoteltiin pari tuntia jatkokyytiä. Vielä tunnin verran bussissa istumista, sitten päästiinkin 3 tunniks lautalle. Väsyneenä, nälkäsenä ja kyllästyneenä nukahdin laivan kannelle aurinkolasit silmillä, täysin ilman aurinkorasvaa. Pilvetön taivas. Loput voittekin jo päätellä. Jumalauta oon kun keitetty rapu ollu pari päivää, ja kaikenlisäks näytän helvetin tyhmältä ”panda silmillä”, on niin komee aurinkolasirusketus että huhhuh!

Enivei, nyt ollaan niin komeessa paikassa että oksat pois omenapiirakasta! Tultiin kohtuu hiljaselle rannalle itään Thong Nai Pan Yaille, ja saatiin älyttömän hieno bungalowi aivan rannan tuntumasta. Ei liikaa muita turisteja, tosi rauhallinen ilmapiiri, ja maisemat älyttömän upeita! Sisäinen mopopoika heräs heti ekana päivänä kun oli vähän parempaa pyörää tarjolla, joutu ottaan sitten koko viikoks. Tiet täällä on aika helvetillisiä, täynnä kuoppia, kiviä ja uria, joten aika varovasti saa ajella. Vähän ollaan käyty hiekkateillä leikkimässä kovia jätkiä ja päristelemässä kun kuustoista kesäsenä, pojat on poikia ja tytöt tekkee lissää. Eilen käytiin kiertelemässä saarta ja kattomassa turistiranta Had Rinin meiningit. Täällä on perjantaina koko Thaimaan suurimmat kekkerit kun arviolta 30 000 törppöö tulee rannalle juhlistamaan täyttä kuuta, tiedossa siis Full Moon Partyt, saa nähdä miten niistä selviää.

Lauantai-iltana nautin myös ensimmäisen oluen (yhden) Thaimaassa. Mentiin syömään romanttisesti rannalle missä paikalliset grillas kalaa ja kanaa, ja teki helkkarin hyvää papaya-salaattia. Sillon oli ehkä yks reissun parhaista fiiliksistä. Jengi ampu raketteja, grillattiin, syötiin ja naatiskeltiin, ihan käsittämätön tunne, teki mieli melkein pussata Jussia. Jätin sen kuitenkin tekemättä ja tultiin terassille kuuntelemaan Loirin Veskua ja makoilemaan riippumattoon, oi että on elämä komeeta! Tänään käytiin mopoilemassa vesiputoukselle ja makoiltiin rannalla. Taidanpa laittaa muutaman kuvan ystäviä kotisuomessa lämmöllä miettien.

Vesiputous-hommia

Thong Nai Pan

Had Rinin rantaa

Lauttahommia

Nauttikaa Suomen ihanasta keväästä, puiden tuoksusta ja lumen alta paljastuvista koiranpaskoista, on lottovoitto syntyä suomeen!

Kesä-Osku

Oskarin viimeiset mietteet Balin sannoilta

Balin ”paratiisisaari”, tämä brittiurpojen ja aussien täyttämä lomakohde on huomenna vain muisto takaraivossa, ja leima passissa. Täällä on oikeesti niin paljon australialaisia että oikein ällöttää. Tää on niille vähän niinku suomalaisille Kanarian saaret tai Sunny Beach. Ei muuta mutta niiden englanninkielestä ei saa mitään selvää! Ne jolkottaa niin helvetin nopeesti että suomijuntin ”tommi mäkisellä” on kohtalaisen vaikee ymmärtää mitä kaveri koittaa sanoo. Tarvii vaan hymyillä ja nyökkäillä!

Ollaan noudatettu aika tuttua kaavaa, ei olla paljon kelloo katteltu eikä suunniteltu mitä tehdään, toi riippumatto on niin hieno keksintö että siinä aika vierähtää köllötellessä hyvinkin nopeesti. Vähän ollaan surffaushommia kokeiltu, mutta tuulet ei oo ollu oikein suotuisat meille, joten sekin jääny kohtuu vähäseks. Jussi poimi kunnon taudin ja sai kuumemittarin näyttämään ihan miehekkäitä 39 asteen lukemia ja hirvee raippöli (suom. ripuli) on vaivannut jo useemman päivän, mahtaa poikaa huomenna naurattaa lentokoneessa. Ei vaa, Jussi oli kohtuu huonona yks ilta kun tulin syömästä, vettä tuli helvetisti pihalla ja Jussi sano että nyt on pakko lähtee johkin on kivut sitä luokkaa. Meidän respassa on yks kaveri duunissa jolle ollaan annettu lempinimi Vätys. Se on siis niin löysän näkönen laahustaja että sitä kun läppäis kerran selkään niin se olis naamallaan asfaltissa. No menin sanoon Vätykselle että nyt taksia pihaan et kaverin on päästävä sairaalaan. Jamppa laahustaa puhelimen luokse ja soittaa johkin. Puoli tuntia ja taksi on pihassa, selvä. Puolen tunnin päästä tultiin kattomaan, ei näy taksia, kysyin että mihis vittuun se taksi on jääny, niin Vätys totee vaan: ”I think its not coming”. Jumaliste että mulla kiehu! Ei muutaku Jussi takas punkkaan ja mää lähen kaatosateessa kalasteleen taksia skootterilla! Kyllä mua kiukutti! No lopulta sain taksin kalasteltua ja paineltiin Jussin kanssa puskatohtorille joka kirjotti sille viittä eri lääkettä, pillereiden koosta päätellen ne oli jotain hevosviagraa, mutta poika on jo paremmassa kunnossa. Saatanan Vätys...

Yks mun lempparihommista täällä on toi kaupankäynti politiikka. Otetaan pari esimerkkiä:

a) Surffilaudan vuokraus. Hyvä päivähinta on 30-40 tonnia, eli 2,5-3,5e. Kun menee kysymään minkälaiseen hintaan lauta irtois päiväks, alotushinnat on aina yhtä huvittavia: 250-300 tonnia, eli 20-25 euroo. Ala on kova! Ei auta muu kun nauraa aina ja vähän aikaa väitellä vuokraajan kanssa, sit lähtee käveleen niin perästä kuuluu ”ok ok, thörti thausond”.

b) Soppailtiin vähän vaatteita ja muuta härpäkettä. Hyvä nyrkkisääntö on se, että sillon kun kauppias on helvetin vihanen eikä hymyile sulle kun lähet kojusta tavaroinesi, on kaupat ollu onnistuneet. Jussille kalasteltiin reppua, josta pyydettiin eka 500 000 rupiaa. Heitettiin että saat 100 000. Äijä naureskelee meille, no me naureskeltiin takas. Tarjos 300 000, no me lähettiin käveleen. Äijä huuteli aina perään ja pudotti muutaman kympin, ja vajaan vartin väännön jälkeen äijä kiehu niin helvetisti et olin kohtuu varma että se nylkee meidät. Lähettii vikan kerran käveleen niin kyllähän se perään huusi että huntilla lähtee, rahat tiskiin, kaveri ei ees kiittäny, pisti kojunsa kiinni ja lähti varmaan kaljalle. Ei tienny kaveri että kävi kauppaa sen luokan kauppaneuvosten kanssa että kusettaminen ei kannata!

c) Terveisiä Ubudin apinametsään sille mulkulle joka söit skootterin penkkini, toivottavasti luet tätä! Penkki oli siis parempi korjauttaa ennen palautusta, koska vuokraaja voi ahneuksissaan pyytää aivan mitä haluaa rikotusta penkistä. Löysin mopokorjaamon, ja neuvottelin kaverin kanssa, 250 000 uus päällinen + 100 000 työt = 350 000 rupiaa (30 euroa). Kaveri sano että halvemmalla sitä ei kukaan korjaa. Nuukana poikana tietysti en tähän suostunu, ja etsin seuraavan kunnon täkäläisen korjaamon jossa kukaan ei oikein osannu ees englantia. Näytin penkkiä kaverille, ja kysyin mitä maksaa, kaveri kirjotti lapulle 60 000 rupiaa, ja tunnin päästä valmis. Tämä kävi meikäläiselle, teki mieli käydä vittuilemassa uuden korjatun penkin kanssa toisella korjaamolla, mutta jätin väliin. In your face paskakorjaamo ja mulkkuapina!

Katukauppiaat, eli ns. hämärähemmot, jotka istuskelee skoottereiden päällä, ja tulee kauppaamaan kaikkee maan ja taivaan väliltä, on taas ihan oma lukunsa. Jokaisella tuntuu olevan samat myyntiartikkelit: Skootterikyyti, taikasieniä, marihuana, viagra, nuorta naista, hierontaa tai ekstaasia. Pillereita kaupataan jokaseen lähtöön, on eri värisiä ja näkösiä, eikä kaverit tunnu ymmärtävän vaikka kuinka monesti sanoo että NO THANKS! Oon kysyny todella monelta että näytänkö siltä että tarttisin sen enempää viagraa kun taikasieniäkään, mutta kovia on kauppamiehet.

On se komeeta hommaa. Eilen olin aika vilkkaalla ja energisellä tuulella vaihteeks, ja kuinka ollakaan kotikatua ajellessa vastaan käppäilee kolme tytön tylleröistä joiden epämääräinen molkotus kuulosti jokseenkin tutulta, voisiko tuo olla sitä suomea? No skootterit ympäri, ja aloin täkäläiseen tapaan tarjoomaan ensin ”transport, transport”, eli kyytiä, ja heti perään ”magic mushrooms?”. Yks likoista huokas vaan että ”ei vittu”, jolloin mun oli pakko heittää ässä hihasta ja paljastaa itsemme suomalaisiks. Olinpa vaihteeks vitsikirja leväällään. Päädyttiin siitä porukalla syömään ja vaihtamaan kuulumisia, likoista kaks pelas kiekkoo, oikein mukavia typyjä, oli hieno puhua suomee välillä muidenkin kun ton kuraa puskevan renkipojan kanssa. Lipastiin oluset vielä jossain, ja sovittiin et törmätään vielä huomenna (eli tänään) illalla jos aikataulut natsaa. Katsotaan miten käy.

Paljon tekstiä, vähän asiaa tuntuu olevan aika tuttu tyyli näille mun kirjotuksille. Enivei, huomenna hypätään Air Asian flygariin, joka kuljettaa meidät vanhaan tuttuun Thaimaan sydämeen, Bangkokiin, tuohon syntien ja saasteiden kaupunkiin. Sieltä pitäis päästä helkkarin nopeesti pois, ja ottaa suunnaksi Siaminlahden saaret, siitä lisää ensi kerralla. Näkemiin ja kuulemiin.

Osno

ps. Ne onnekkaat jotka tietää tarinan mua töissä ahdistelevasta helsinkiläisestä ”homovaarista”: Laitoin vaarille oikein kauniin kortin täältä Balilta kun hän niin nätisti pyysi ja oikein osotteensa minulle toi. Vaari kysyi myös pystyisinkö hommaamaan hänelle isompaa erää tuoreita pornolehtiä (terveisiä Naskalin Mikolle). Joka tapauksessa kortissa on täkäläinen heimopäällikkö täysin aatamin-asussa, pelit ja pensselit esillä. Oli pakko heittää vettä myllyyn ja kirjottaa korttiin seuraavasti:

Moi Pertti!

Täällä nämä oloasut ovat todella paljon mukavempia kuin siellä kotisuomessa. Vähän jo kaipaan härskejä juttujasi. Nähdään huhtikuussa! T: Kaupan-Osku

Hahah, mahtaa vaarilla jalkovälissä kihelmöidä kun postilaatikosta tupsahtaa kortti jossa komeilee musta mies hirveen paloletkun kanssa!